Asiakkaan tilannetta ja palveluntarvetta arvioitaessa on otettava huomioon asiakkaan fyysinen, psyykkinen, kognitiivinen ja sosiaalinen toimintakyky sekä ympäristön esteettömyys, asumisen turvallisuus ja lähipalveluiden saatavuus.

Kotihoitoa myönnetään henkilölle:

• jonka fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen tai kognitiivinen toimintakyky on alentunut eikä hän enää kykene suoriutumaan yksin tai pelkästään lähipiirin turvin päivittäisistä toiminnoista (kuten ruokailu, pukeutuminen, peseytyminen, wc-käynnit, lääkehoito).
• joka tarvitsee alentuneen toimintakykynsä tai sairautensa vuoksi sairaanhoidollista apua, muttei kykene käyttämään kodin ulkopuolisia terveyspalveluita. Sairaanhoidollinen tarve voi olla myös lyhytkestoista (haavanhoito, leikkauksen jälkeinen seuranta ja kuntoutus).
• jota pääsääntöisesti voidaan avustaa yhden hoitajan voimin.

Kotihoidosta kieltäytyminen ei ole peruste asumispalvelupaikan myöntämiselle.

Kotihoito ei voi hoitaa asiakasta:

• joka ei halua palveluja,
• on aggressiivinen,
• on päihtynyt,
• ei sitoudu yhteistyöhön,
• joka ei ota vastaan hoitoon tarvittavia apuvälineitä,
• jolla ei ole asianmukaisia työvälineitä ja puhdistusaineita,
• jos työntekijöiden tarvitsemat sähkölaitteet eivät ole kunnossa tai turvallisia,
• jos paikalla on uhkaavasti käyttäytyvä tai päihtynyt vieras,
• jos hoitajan läsnä ollessa tupakoidaan,
• jos asunnossa olevat mahdolliset lemmikit eivät ole kytkettynä tai sijoitettuna, toiseen huoneeseen (lemmikkien hoitaminen ei kuulu hoitajien tehtäviin),
• joka ei anna lupaa Lifecare-potilastietojärjestelmän käyttöön.